3.2.2011

Kouvolan miehet syöksi minut viime viikonloppuna kerrala SM-kisojen kunkun paikalta alas: ensin Ville tako loppusuoran perjantaina mononmitan verran paremmin ko mie ja sunnuntaina Juha pisti pursuitin vapaala jauhot suuhun jo 5km:n hiihon jälkeen. Perjantaina tosiaan päätty minun voittamattomuus SM-parisprintissä, kestihän se kuus kilpailua, ja neljä kisaa putkeen. Hiihto ei rinttiviestissä ollu pitkän kilpailemattomuuen ja edellisviikon sairastelujen vuoksi vielä rennointa ja helpointa menoa. Hapoile kuitenki pääsi hyvin. Lauantaina pertsan 15km:le lähin viimisenä starttaajana hiihtämään kontrolloitua kisaa. Alotin reippaasti ja kahesta kilometristä etiäpäin sain kuulostella muitten väliaikoja ja kiristää tahtia sen mukaan. Ero kasvo muihin tasasesti ja kolmannela kiekala ajatus alko jo vähän karkailla kilpahiihosta epäolennaisiin asioihin, piti oikein skarpata ja keskittyä varsinki laskuihin ettei pääse tapahtumaan tyhjänpäiväsiä havereita. Hiihto oli lauantaina jo paljon paremman tuntosta ko perjantaina, vaikkaki rintti vähän tuntu kropassa. Lauantai-iltana keskittyminen sunnuntain pursuitiin suju rauhallisissa merkeissä, eihän siinä ollu ko 130km:n reissu käyä palkintojenjaossa! Sunnuntain alkuverryttelyssä tunne oli hyvä, mutta kisassa ei sitte ollukaan kaikki hevoset enää pellin alla. Pertsala en päässy muulta porukalta karkuun vaikka kuinka yritin, ja ratkasut jäi vapaale. Siinä meilä muila ei ollu mitään jakoja Lallukkaa vastaan. Hopeasta käytiin sitte vähän tiukempi kamppailu, jossa luotin omaan loppukiriini täysin. Viimiselä kiekala laskettelurinteen päälä Lari Lehtonen oli päässy parin sekunnin karkumatkale, ja yritti painaa jalat suorana (maitohapoista johtuen) meiltä karkuun. Tiesin että Similän kans porukassa laskema eron kiini ennen stadionia, ja sitte tarvi tehä pari nopeaa liikettä ja peli oli hopean suhteen selvä. Kokonaisuutena viikonlopusta jäi kohtuullisen hyvä maku. Kunto ei ollu vielä huipussaan, ainakaan toivottavasti, siitä kerto jo seki ettei kahen päivän jälkeen täysin palautunu kolmanteen kisaan.

Ja taas sitä ollaan menossa. SM-kisojen jälkeen ehin käyä pari päivää kotona palauttelemassa ja pakkaamassa kassin tätä Seiser Almin MM-kisaleiriä varten. Tarkotus on olla täälä 17:teen päivään asti, ja sen jälkeen matkustaa Drammenin mc:iin. Drammenin jälkeen suunnitelmat on vielä vähän auki, ja riippuu keleistä käynkö muutaman päivän kotona vai leireilenkö Norjassa ennen maaliskuun 1. kisattavaa pertsan 15km:ä. Se on varmaa että kisakylään en jää yli viikoksi oottamaan kisoja, sillä sieltä on puolen tunnin matka treenaamaan Kollenile. Ja sitä ei jaksa koko viikkoa! Toinen syy lähteä pois kisakylästä on se, että sielä alkaa melko varmasti jossaki vaiheessa kiertämään porukassa jonku sortin tautia, joten riskejä vältetään.

Näin reilun vuorokauden kokemuksen jälkeen ei voi ko kehua meän leiripaikkaa. Väistämättä tulee mieleen ajatus, että miksi me ei olla aikasemmin oltu täälä leirilä. Latuprofiilit on todella hiihettävät ja vaikeustasoa löytyy laidasta laitaan. Perhelomaa aatellenki tätä paikkaa voi suositella, sillä latujen lisäksi laskettelu- ja pulkkamäkiä on paljon, ja niissäki profiileja löytyy alottelijasta vaativampaan makuun. Italialaista ruokaakaan ei voi moittia. Nautiskellaan siis nyt loisto-oloista ja tehään laadukkaat viimeistelytreenit kohti kauden päätavotetta.

Musti

Kuulumiset:
20. joulukuuta 2010
7. syyskuuta 2010
27. elokuuta 2010
4. heinäkuuta 2010
4. kesäkuuta 2010
1. maaliskuuta 2010
12. helmikuuta 2010
10. tammikuuta 2010
14. joulukuuta 2009
24. marraskuuta 2009
16. elokuuta 2009