27.8.2010

Viime kirjotuskerrala kerroin, että aion käyä mattotestissä heinäkuun lopussa testaamassa onko matto kovempi ko mies… Kävinhän mie mattotestissä, eikä se matto tosiaankaan tällä(kään) kertaa menny rullale minun Asicsien alla. Maksimaalisessa testissä pysyin matola puolitoista minuuttia vähemmän ko vuosi sitte, ja ennätystuloksestani jäin kaks minuuttia. Happi ei oikein tarttunu lihakseen kovila sykkeilä ja lihasta tukotti enemmän ko olis sallitua. Pistihän se tietekki pikkusen raksuttamaan, että missä mättää!?

Lyhyehkön pohdinnan, omien tuntemusten analysoinnin ja harjotuspäiväkirjan tutkimisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kesälä on kyllä määrällisesti reenattu riittävästi, mutta maajoukkueen kakkosvalmentajan mukanaan tuoma voimaharjotteluohjelma ei vain ole sopinu minun lihaksistole. Perussapluunan olen pitäny tänä kesänä samana ko edellisinä kesinä, ainoastaan voimaharjottelu on ollu erilaista. Lihaksisto oli siis ottanu perusvoimatyyppisestä tekemisestä selvästi itteensä, ja sitä myötä myös kynnysarvot oli päässy tipahtamaan pikkusen liikaa. Tilanteeseen reagoin heti, ja muutin voimaharjottelua tuttuun, enemmän hermottavaan suuntaan. Onneksi kontrolli matola tuli tehtyä ajoissa, joten nyt on riittävästi aikaa tehä harjotteluun korjausliikkeitä (paluu tuttuun ja turvalliseen harjotteluun) ennen kisakautta.

Tukkosuutta oli edelleen havaittavissa tänään päättyneellä maajoukkueleirilä, joka pidettiin Sveitsin kaksinkertaisessa olympiakaupungissa St. Moritzissa. Hyvänä esimerkkinä vajaan yheksän kilometrin testi-Pursuit-rullahiihossa tuli pataan päivän ykköseltä vähän turhanki reilusti. Ei huolestuta kuiten liikaa, enneki on ollut tukkosta syksyn korkean paikan leireilä testeissä, mutta lumien sataessa Suomessa maahan Mustin tassut on vähitellen alkanu sulamaan. Erikoinen piirre korkean paikan leiriksi oli se, että minun lihaksisto on nyt paremmassa jamassa ko ennen leiriä (pitkälti kiitos Jigen käsittelyjen ja reilun venyttelyn)!

Leiripaikkana St. Moritz oli kyllä loistava, maastoa löyty joka lähtöön ja ilmatki suosi meitä. Korkeusmetrejä kerty leirin aikana kymmenisen tuhatta, ja eri PASSit (vuorten yli meneviä teitä) imi mehut koko porukasta ihan kiitettävästi. Paikallista liikennekulttuuria pitää kyllä ihastella, nimittäin autoilijat kunnioitti meän läsnäoloa ja anto meän hiihtää rauhassa kapeilla vuoristoteillä. Kertaakaan meile ei töötätty tai heristetty nyrkkiä. Moritzissa näki katukuvassa myös alueen vaurauden. Porschet näyttivät olevan joilaki kauppakasseina, ja Ferrarit sekä Aston Martinit olivat jokapäiväsiä näkyjä. Kyllä sielä oli köyhän hiihtäjäpojan soma haaveilla parempien ihmisten elämästä!

Kotiharjottelussa on nyt tarkotus keskittyä edelleen pitämään huoli siitä, että lihaksiston tila paranis entisestään ja palautuis kunnola leiristä. Seuraavaksi suuntaan leirile Itävallan Ramsauhun jo reilun parin viikon päästä. Sielä pääseeki sitte taas vaihteeksi hiihtämään jäätikölä. Ens viikonloppuna (4.9.) mulla on tarkotus käyä juoksemassa Cooperin testin Kolarin kunnan kentälä fysioterapeuttiani vastaan. Viime Cooperista on aikaa yli kaheksan vuotta, ja silloin matkaa armeijan kotiutuscooperissa taittu 3750m. Nyt tavote on juosta fysioterapeutti kiini kahela kierroksela, ja voittaa meän keskinäinen veto (matkassa tarkottanee 3800m-????m)!

Musti