12.2.2010 ilta

Terveiset Whistleristä olympiakylästä. Pisti vähän hymyilemään ko järjestäjien tervetuliaispakettiin oli ujutettu sateenvarjo. Siis sontikka TALVIOLYMPIALAISISSA! Mutta käyttöä sille on nyt ollu ko kahtena iltana vettä on satanu lähes kaatamala=(! Ulkoilua sateessa tulee pakostaki ko ruokala on melkein puolen kilometrin päässä meän kämpästä. Kulkeehan kisakylän sisälä linkkariki, mutta ei sitä jaksa oottaa ko kävellen on nopeammin perilä. Nälkään täälä ei tarvi kans kuolla: ruokala on auki 24h ja tarjola on lähes kaikkea muuta muttei ruisleipää. Ruispuuroa kuiten löytyy. Menun vaihtelevuudesta pitää huolen 6 erilaista ”keittiötä” monine eri sortimentteineen. Kaikile löytyy jotaki, varmasti!

Ladut hiihtopaikala on mielekkäät. ”Punasela” vitosela on pitkää hiihettävää nousua, oikein semmosta nautiskelu-vuorohiihtomäkeä, ja ”siniselä” vitosela on taas minun rakastamaa pikkunättiä rynkytystä höystettynä muutamala kovemmala nousula. Yhteislähtöjä aatellen laskujen jyrkät kurvit ei ole kovin fiksusti suunniteltu, mutta pitää vain olla tarkkana, että välttyy kolareilta. Kelit on vaihellu just niin ko on ennustettuki. Pari päivää sitte oli sievä auringonpaiste ja seuraavana päivänä tuli taivaan täyeltä räntää ja sai hiihellä lenkkiä pitopohjasuksela. Suksien testaukseen pitää panostaa kisapäivinä normaalia enemmän, ja pitää olla valmistautunu nopeisiinki kelin muutoksiin. Normaalin hiihtolenkin suorittamiseen täälä mennee aika paljon totuttua enemmän aikaa, ko linkkarimatka kisakylästä hiihtopaikale kestää ainaki 40 minuuttia. Kuljetukset kuitenki toimii loistavasti.

Pari päivää sitte matkala kisapaikale näin muuten suden jolkottelemassa tien vieressä. Se kuitekki katos nopeasti mettään ko huomas meän linkkarin. Muista paikallisista otuksista olen bonganu Tikun (tai Takun), eli maaoravan, ja muutamia ihmeellisen näkösiä lintuja (mm. mustankiiltävä harakka jolla on töyhtöhyypän töyhtö)! Ja tietekki olen bonganu pari kisamaskottia mukaan kaupasta=)!

Turvatarkastukset täälä on viritetty huippuunsa. Aina ko tulee hiihtopaikalta tms. kylän ulkopuolelta sisäle kisakylään joutuu tulemaan turvatarkastuksen läpi. Poliiseja on joka kadunkulmassa kylän sisälä, ja valvontakamerat kuvaa kylää ja sitä ympäröivää aitaa joka suunnalta, myös ilmasta. Eli tämä on ko Asterixista ja Obelixista Gallialainen kylä: ””hulluja nuo kanadalaiset”! Huhun mukaan aidan ulkopuolela on puissa myös tarkka-ampujia, ei ampumassa ihmisiä, vaan mahollisesti talviuniltaan heränneitä karhuja. Kisakylän alue kiinnostaa mesikämenniä siksi, ko se on tämä on rakennettu vanhan kaatopaikan pääle, jossa ne on aikoinaan tottunu kulkeen syömässä!

Lapinmies ei koskaan reissaa ilman puukkoa, ei ees olympialaisiin. Ekat ongelmat meinas tulla tulopäivän turvatarkastuksessa ko minun laukussa totutusti oli puukko. Turvatarkastaja kuttu paikale niitten päällikön joka alko tenttaan multa mitä varten mulla on puukko laukussa, johon sanoin, että se on lihan leikkausta varten, ja otin esile pari kimpaletta kylmäsavuhirveä jotka laukussa oli kans. Tämän jälkeen tarkastaja kysy multa olenko mie joku kokki, johon tottakai vastasin myöntävästi. ”Ok, that makes sence for me, that you need the knife for cutting the meat”, ja sain tuoda puukon mukanani. En ole vielä kuullu, että muut olis saanu tuotua puukkoa sisäle kylään, ei sole poka mikhään;)!

Majotus on ihan viihtysä, vaikkaki huoneet on pieniä ja säilytystilaa tosi vähän. On mukavaa, että eri lajien edustajia asuu keskenään samoissa huoneistoissa, pääsee tutustumaan paremmin joukkueen jäseniin ja tulee todellinen olympiafiilis. Muutenki kisakylän alueela käy melkonen kuhina aamusta iltaan. Alueelta löytyy myös mm. pari pelisalia, elokuvateatteri  ja kahvila nimeltä ”olohuone”, jossa on mm. livemusiikkia joka päivä.

Tänään ko kävin salila tekemässä vähän punttitreeniä, niin sain todeta että muutamat kaverit oli kyllä pienenä pudonnu taikajuomapataan. Tunsin itteni melko keijukaiseksi kelkkailijoitten ja alppihiihtäjien rinnala. Pojat lastasi tankoihin niin paljon painoja, että ne meinas taipua poikki, ja kevyesti näytti nousevan ylös. Ei kuiten käy kateeksi, ei ne kuitenkaan suksela mihinkään pääse (paitti alppimiehet alamäkeen)!

Olen ollu kaikin puolin hyvälä tuulela ko homma toimii, niin omalta osalta ko kaikin puolin muutenki. Aikaeroonki on tottunu hyvin. Tänään uskalsin jopa nukkua reissun ekat päikkärit, ja se tuntu niin taivaallisen ihanalta nukkua Suomen yöaikaan.

Vielä on eessä pari valmistavaa kovempaa treeniä ennen keskiviikon sprinttiä, joka on minun eka matka näissä kisoissa. Silloin pitäis olla miehen iskussa ja suksien suihkia kohti A-finaalia. Pitäkää peukut ja varpaatki pystyssä mulle silloin!!!

Musti