10.1.2010

Tour de Ski on sitte taakse jäänyttä elämää. Tulos ei ollu aivan toivotunlainen,mutta positiivisena asiana oli, että pysty jo parissa kisassa vastaamaan maailman kärjen vauhtiin!
Joulukuun aikana ko oltiin korkeala treenaamassa ja kilpailemassa mulla oli ongelmia saaha energiaa lihakseen. Vaikka kuinka söi, niin lihas oli koko ajan tyhjän tuntonen. Oireet oli just samanlaisia ko mitä pari vuotta aikasemmin keuhkokuumeen jäljiltä alkukaudesta oli. Silloin suksi lähti kunnola kulkemaan helmikuun puolivälissä, eli olympialaisia aatellen tilanne ei vieläkään ole katastrofaalinen!

Koko joulutauon aikana en tehny yhtään kovempaa harjotusta, yritin vain palautua aktiivisen levon avula. Tämä aktiivinen lepo oli rauhallista harjottelua, ei yhtään tehoreeniä. Alkuasetelma Tourile lähtiessä ei siis ollu lähellekään niin hyvä ko viime vuona. Oli suuri kysymysmerkki miten hiihto ylipäänsä lähtee sujumaan.

Oberhofin eka kisa, prologi vapaalla, meni vielä joulun tehotauon tukkosuudesta pois lämmitellessä, ja eroa keulaan tuli pikkusen liikaa. Onneksi seuraavana päivänä pertsan 15km suju hyvin, hiihin päivän kovimman ajan ja nousin sijale 7. Sitte oliki vuorossa pari sprinttiä. Pertsan sprintti Oberhofissa oli hyvää menoa, vaikka vielä terävyys ja rentous oliki vähän hakusessa. Kuiten sijotus kymppisakkiin. Prahan sprintti vapaala erittäin sohjosela ladula ei sitte lähtenykkään niin ko pitäis, ei cupissa pisteile siinä kisassa. Sprintin jälkeen ajettiin Toblachiin 7 tuntia, ja oltiin perilä yölä kahelta. Seuraavana päivänä oli vapaapäivä, käytiin Matin kans vain 40min hiihtelemässä.

Jotaki erikoista pitäs nyt keksiä Tourin välipäiväle, että seuraava kisa ei menis aivan penkin alle. Nimittäin kolmena vuona on käyny niin, että välipäivän jälkeinen kisa on ollu aivan katastrofi. Edellisinä vuosina ei niin suuri ko tänä vuona: 36km:n kisassa olympiakaupunki Cortinasta Toblachiin jäin keulaan lähes seittemän minuuttia!!! En vain päässy suksela tasan mihinkään. Semmosta vapaan meno oli viimeksikki ko oli treenanu syksyn 2007 aikana vähän väsyn puolele. Seuraavana päivänä hiihettiin 10km pertsaa, eikä mikään osa-alue hiihosta ollu hyvä. Maalissa eroa keulaan oli minuutti liikaa! Samala varmistu, ettei mulla ole mahollisuuksia lopputuloksissa pistesijotuksiin, ja päätin jättää Final Climbin väliin. Olo oli jo muutenki väsyny.

Toisena Tourin välipäivänä Val di Fiemmessä kävin testailemassa uusia Fischerin monoja ja Swixin sauvoja reilut 1.30h suksien. Lauantain 20km pertsaa suju alussa hyvin, mutta 7km:n jälkeen oli kaikki eväät syöty ja tippuminen keulan vauhista alko. Maalissa olin aivan puhki, en muista että olisin ollu monesti niin väsyny ees 50km:n kisan jälkeen.

Sunnuntain Final Climbia kattellessa oli vähän haikea olo. Mieli olis halunu baanale, mutta kroppa sano ei. Tärkeintä nyt on palautua olympialaisia ajatellen ja olla kunnossa sielä. Jotta palautusin kunnola Tourin rasituksista, päätin jättää ens viikonlopun Otepään maailmancupin väliin. Seuraavan kerran hiihän kilpaa Keuruun SM-kisoissa parin viikon päästä. Sielä ohjelmaan kuuluu näilä näkymin sprintti ja pursuit-kisa.

Usko on luja, että olen tämän kauden parhaassa vireessä juuri Whistlerissä. Leuka pystyssä painetaan kohti tulevia kisoja.

Hyvää alkanutta uutta vuosikymmentä sivuillani vieraileville.

Tv. Musti